Terkkuja Suomesta!

Meillä on ollut isoja elämänmuutoksia, joten blogi on ollut tahtomattani tauolla. Tulin takaisin Suomeen toukokuussa, mutta kesällä vietin muutaman ihanan kuukauden kakkoskodissamme Venetsiassa. Tulevan perheenlisäyksen myötä olen miettinyt paljon omia ja mieheni juuria, sekä niiden merkitystä lapsemme elämään, identiteettiin ja tulevaisuuteen. 

Tartunkin nyt jälkijunassa vapaamuotoisesti London and beyond bloggarin haasteeseen "parasta ulkosuomalaisuudessa" Leilan kirjoituksesta inspiroituneena. 

Leila on asunut pitkään Italiassa, ja tiivisti hienosti sen, mitä minäkin rakastan Italiassa ja italialaisessa kulttuurissa ulkosuomalaisen näkökulmasta. Lisäisin tähän vielä perhekeskeisyyden postiviisessa mielessä, vaikka kyllähän Leilakin tätä kirjoituksessaan sivusi. Italiassa myös ystävät ovat osa perhettä, ja heitä kohdellaan sen mukaisesti. 

Olemme siinä mielessä onnellisessa tilanteessa, että rakastamme miehemme kanssa toistemme kotimaita ja kulttuuria. Rupesinkin miettimään, millaisia asioita haluaisin välittää jälkikasvullemme suomalaisuudesta. 

Parasta Suomessa ovat mielestäni neljä vuodenaikaa, joita kaikkia rakastan. Minulla on aina ollut läheinen suhde luontoon. Saan voimaa ja iloa puhtaasta ilmasta, vesistöistä, metsistä, väreistä ja tuoksuista. Puulämmitteinen sauna ja uiminen ovat parhaita keinoja rentoutumiseen!

Arvostan terveydenhuoltoamme, tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja ilmaista koulutusta, josta vielä maksetaan opiskelijalle opintotuen muodossa. Suomessa yhteiskunta pitää kriisitilanteessa huolen ihmisen perustarpeista, vaikka toki väliinputoajiakin löytyy.

Suomessa ollessani rakastan käydä teatterissa, katsella kotimaisia elokuvia ja lukea suomalaista kirjallisuutta. Nyt lukeminen on kyllä jäänyt harmillisen vähälle. Kotimainen musiikki on minulle myös tärkeää, ja saa ulkomailla ollessani aikaan suurta ikävää.

Suomalainen sisu on jotakin, mikä on elämässä hyvin tarpeellista. Minulle se tarkoittaa sitä, että mennään rohkeasti eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta. Pää pystyssä uskoen uusiin mahdollisuuksiin. Elämä kantaa aina, kunhan vain teemme parhaamme. Luonteen lujuutta ja periksiantamattomuutta.

Jotkut asiat ovat ruvenneet myös ahdistamaan minua Suomessa ja suomalaisuudessa. Huomaan, että täällä on joskus vaikea hengittää, koska kaikkien pitäisi mahtua samaan muottiin. Ymmärrämme liian helposti toisemme väärin, koska emme ole tottuneet avoimeen ja rehelliseen keskusteluun, vaan vetäydymme kuoreemme mököttämään. Suomalaiset ovat jakautumassa kahteen leiriin, ja voimakas vastakkainasettelu on lisääntynyt yhteiskunnallisessa keskustelussa. 

Parhaat ystäväni ovat kuitenkin pääasiassa Suomesta, ja olette minulle äärettömän tärkeitä. Ystävyys ei todellakaan ole kiinni siitä, kuinka usein näemme. On ollut ihanaa saada viettää aikaa teistä monien kanssa; istahtaa kahville, syödä hyvää ruokaa, käydä kävelyllä, nauttia elämästä ja hyvistä keskusteluista. Ystävät tuntevat toistensa sydämen, ja toisen seurassa on helppo ja mukava olla. En olisi kokonainen ilman teitä. 

Koti-ikävä tarkoittaa minulle jotakin muuta kuin ikävää kotimaahani, jota rakastan ikuisesti huolimatta siitä, missä kotimme tulee milloinkin olemaan. Ulkosuomalaisena muistot Suomesta helposti kultaantuvat, ja sitä sortuu ajattelemaan, että täällä on kaikki paremmin. Jotkut asiat ovatkin, mutta olen silti onnellinen, että minulla ja perheelläni on mahdollisuus nähdä ja kokea myös muuta maailmaa. 

Pushalit rakkailleni - lähelle ja kauas!