Ulkosuomalaisuus

Luin Leilan blogista kokemuksia ulkosuomalaisuudesta. Leila oli kerännyt eri areenoilta kivasti aineistoa, ja tiivistänyt yhteen 137 kommenttia, ja postannut niistä jutun. Jotkut asiat tuntuivat minulle vierailta, joten tässä tulee nyt juttu samasta aiheesta, hieman henkilökohtaisemmasta näkökulmasta.

Minulla on ollut aina vahva suomalainen identiteetti, vaikka olen hinkunut pitkään maailmalle. En voisi koskaan luopua kansallisuudestani, mutta kaksoiskansalaisuutta voisin joskus hamassa tulevaisuudessa harkita. En kuitenkaan asuinmaani, vaan mieheni kotimaan. Tämä tulisi kysymykseen lähinnä, jos meillä olisi lapsia.

Olen ollut ulkosuomalainen vasta kaksi ja puoli vuotta, mutta muutaman kerran olen kokenut hirmuista Suomi-ikävää. Asioiden hoitaminen meille molemmille vieraassa maassa on joskus kovin raskasta. Kaipaan Suomesta sitä, että tunnen systeemin, ja saan kaiken hoidetuksi omalla äidinkielelläni.

Kun menen Suomeen, niin menen kotimaahani. Koti on siellä, missä on arki ja rakkain ihminen. Kotimaassani vieraillessani tunnen kuitenkin olevani kotona, en ole turisti. Rakastan kotimaani puhdasta luontoa ja väljää tilaa. Sitä, ettei kaikkialla ole ihmispaljoutta. Arvostan suomalaisuudessa myös sitä, että osaamme nauttia hiljaisuudesta.

Kaipaan neljää vuodenaikaa, mitä on vaikea selittää ulkomaalaisille, joista monet luulevat, että Suomessa on aina kylmä. Suomessa käydessäni haluan saunoa, hiihtää, luistella, uida järvessä ja samoilla metsässä. Jos mahdollista, niin myös marjastaa ja sienestää. Haaveilen ruskavaelluksesta ja hillasoista Lapissa.

Minulla ei ole mitään tarvetta hakeutua suomalaisten turistien seuraan, ei ollenkaan. En tutustu uusiin ihmisiin vain suomalaisuuden perusteella, vaan tutustumiseen täytyy löytyä muutakin mielenkiintoa. Olen niin usein yhteydessä ystäviin, etten ehdi potea hirmuista ikävää. Nykymaailmassa se on helppoa.

Kengillä ei kävellä sisällä! Suomessa talot rakennetaan lämpimiksi, mutta maailmalla olen joutunut kärsimään kosteudesta ja vetoisuudesta. Kuumavesipullo on tullut tutuksi, enkä pärjäisi talvia ilman sitä. Toisaalta, mitä energian tuhlausta Suomessa onkaan, kun talot ovat yötä päivää hurjan lämpimiä, silloinkin, kun kukaan ei ole kotona. Suomessa olen tottunut nukkumaan melkoisen valoisassa, mutta italialaisen mieheni takia makuuhuone pitää saada täysin pimeäksi, muuten hän ei saa nukuttua. Eräs asia, mistä minun on ollut opeteltava pois, on kuumalla vedellä turha läträily. Nykyään yritän välttää sitä, myös Suomessa. 

Suomalaiset ovat suorasukaista kansaa. Olen pitänyt sitä aina hyveenä, mutta maailmalla asuessani olen tullut pehmeämmäksi, ja oppinut sopeutumaan ympäröivään kulttuuriin. Arvostan kuitenkin sitä, miten meidät suomalaiset on opetettu ajattelemaan kriittisesti, ja niin sanotusti omilla aivoillamme. Mielipiteitä saa ja pitää olla. Työelämässä on vähemmän hierarkiaa, ja vaikeistakin asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. 

Kuuntelen paljon suomalaista musiikkia, mutta olen aina tehnyt niin. Rakastan suomalaista kirjallisuutta ja elokuvia, Waltarista ja Niskavuorista lähtien. Ruoka on intohimoni, ja lähes kaikki astiamme ovat suomalaisia. Olen ylpeä suomalaisesta muotoilusta, ja tulen aina iloiseksi, kun näen Iittalaa myös ulkomailla. Tänä vuonna tilasin meille joululahjaksi Vallilan verhot ja Pentikin vuodevaatteita. Työkaverini pitävät minua hulluna tämän vuoksi.

Suomalainen nainen on erilainen kuin monen muun maalainen. Arvostan itsenäistä asennetta, joka kumpuaa esiin kaikessa. En voisi esimerkiksi kuvitella eläväni parisuhteessa, jossa eläisin miehen varoilla, tai joutuisin kysymään lupaa tekemisiini puolisoltani. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö elämäntilanteet joskus vaatisi periaatteista joustamista, tai etteikö toista pitäisi ottaa huomioon yhteistä arkea suunniteltaessa. Naisen pitää osata olla kuitenkin myös nainen, ja antaa miehen olla mies. Suomalainen nainen ottaa helposti ohjat käsiin kaikessa, eikä sekään ole kivaa, jos mies jää aina taka-alalle.

Salmiakki, ruisleipä, lakkahillo ja lakritsi. Niitä kahmin aina mukaani Suomesta! Jos mieheltäni kysytään, olen hyvin ylpeä suomalaisuudestani, enkä pidä siitä, että muut arvostelevat kotimaatani. On se sitten reilua tai ei, suomalainen saa yleensä keskivertaista parempaa kohtelua maailmalla.

Hartain toiveeni on, että Suomessa osattaisiin tehdä nyt sellaista politiikkaa, että tasa-arvo, koulutuksen taso ja laadukas terveydenhuolto voitaisiin taata jatkossakin kaikille sosio-ekonomisesta taustasta huolimatta. Parempaa ympäristöpolitiikkaa unohtamatta. 

Rakkauden täyttämää vuotta 2016! Eletään hetkessä ja pidetään huolta toisistamme.